Tajusin, että kirjoitan harvoin ihan vaan hetken kuulumisia. Usein blogin tekstit on melko asiapitoisia, mutta tänään tekee mieli kirjoittaa, oikeastaan ilman mitään asiaa 🙂
Kesä on ollut kuuma, mutta ihanan rento. Lähes joka vuosi kesästä tulee väkisinkin vähän suorittamista, kahteen kuukauteen on ahdettu niin paljon tapahtumia, että viikonloput on buukattu jo huhtikuussa.
Tänä vuonna kun korona siirsi kaikki yleisötapahtumat, isot juhlat ja ylipäänsä kokoontumiset, onkin ollut aika ihanaa leijua autuaassa tekemättömyydessä. Ei ole ollut painetta roikkua jokirannassa tai puistoissa, koska kaikki on siellä. Ei ole tarvinnut osallistua festareille, ei kaupungin tapahtumiin. Eikä tuntea fomoa (fear of missing out), koska tänä kesänä kukaan ei ole missään.
Raksa etenee ajallaan ja ilman meidän vahtimista. Olemme käyneet tontilla about kerran viikossa kurkkimassa. Katto on jo pään päällä, ulkoseinät verhoiltu ja väliseinien rungot pystyssä! Meidän osalta päätökset on tehty ja nyt voimme vain odottaa valmistumista, ihana vaihe.
Parhaillaan olemme ystävien mökillä. Meillä oli kaikilla sopivasti arkivapaata ja tulimme tänne pariksi yöksi. Muut pelaavat biljardia viereisessä huoneessa ja minä makaan sängyssä kahden labradorin kanssa ja kirjoitan tätä. Ulkona sataa, on satanut koko päivän, ja se on vain ja ainoastaan ihanaa. Pidän ikkunaa auki ja nautin sieltä puhaltavasta kylmästä ja raikkaasta tuulesta.
Illalla ehkä lämmitämme taas saunan ja pulahdamme pihan lampeen. Syömme hyvin ja menemme ajoissa nukkumaan, koska hei ollaanpa rehellisiä. Kuka yli kolmekymppinen ei arvosta hyviä yöunia? 😀
Huikeaa on myös, että olo on levännyt ja hyvä, eikä kesälomakaan ole vielä alkanut. Kerrankin ei tarvitse jäädä lomalle takki aivan tyhjänä ja kalenteri valmiiksi täynnä kissanristiäisiä. Yksi neljän yön roadtrip ystävien kanssa häämöttää edessä, mutta muuten suunnitelmia on pyöreä nolla.
Tuntuu hurjalta ajatella aikoja, jolloin painoin tukka putkella harrastuksissa, kahdessa duunissa ja siihen päälle vielä kaikenmaailman riennoissa. Hyviä muistoja noilta ajoilta on, mutta mistään hinnasta en palaisi siihen takaisin. Elämä on ihan yhtä hyvää, jopa parempaa, vaikka en koko ajan ole mukana kaikessa.
Lounasaika lähestyy, taidan ottaa koirat mukaan ja siirtyä keittiöön ruuan laittoon. Toivottavasti säkin olet osannut nauttia tästä rauhallisemmasta kesästä 🙂
Terkuin
