Aika vierähti taas johonkin, enkä ole edes avannut blogia kahteen kolmeen kuukauteen. Viimeksi kirjoitin ihanasta joutilaisuudesta ja olen tainut jatkaa samalla linjalla siitä asti.
Kesälomalla teimme pyrähdyksen Kalajoella ja Kokkolassa ystävien kanssa. Ihania paikkoja molemmat, suosittelen! Reissun jälkeen minut valtasi kuitenkin väsymys ja loppu loma meni kotona pääosin peiton alla. Nukuin monen tunnin päiväunia enkä osannut tarttua mihinkään.
Tänä vuonna olen ollut sairaslomalla enemmän kuin koskaan ennen. Vuosi alkoi kovalla flunssalla, keväällä ms-tauti taisi reagoida stressiin ikävästi ja lopulta olin uupumuksen takia kuukauden sairaslomalla isän kuoleman jälkeen. Juuri ennen kesälomaa vanha vaiva ilmestyi, kun niskani meni niin jumiin, ettei pää kääntynyt mihinkään. Tästä olen kärsinyt jo ihan lapsesta asti ja vaiva ilmaantuu kerran pari vuodessa ilman mitään hyvää syytä.
Kesälomalla sairastin taas flunssan ja töihin paluu siirtyi parilla viikolla vasemman lonkan bursiitin takia. Lonkka oli oireillut vähän jo keväällä, mutta meni lopulta niin pahaksi, että vaati kortisonipistoksen.
Nyt sairastamiset on selätetty toistaiseksi, mutta jotain tästä vuodesta jäi mieleen. Väkisinkin tuli huomattua, että kun stressi äityy liian kovaksi kroppa vaan pakottaa hidastamaan. Uskon jatkuvalla sairastamisella olevan juurensa nimenomaan pitkään jatkuneessa stressissä ja kuormituksessa.
Hidastelun linjalla olen jatkanut myös syksyn. Viime viikko meni nukkuessa ja olen ehkä vihdoin oppinut antamaan keholle tarvitsemansa levon. Tai oikeastaan aivoille. Unen tarve voi olla välillä suorastaan massiivinen. Silloin voi jättää hetkeksi hyvästit sosiaaliselle medialle ja kaikelle muulle ylimääräiselle. Jännä miten minullekin tulee syyllinen olo, jos olen esimerkiksi instagramista viikonkin pois. En tiedä mahtaako kukaan muu edes huomata omassa virrassaan? Mutta olen karistanut näitä ajatuksia ja pyrkinyt kulkemaan oma hyvinvointi edellä.
Kesällä tein muutoksia työrintamalla kun siirryin niin kutsutuista pitkistä vuoroista (12,5h) takaisin normaaliin 8 tunnin työpäivään. Molemmissa vuoroissa on hyvät ja huonot puolensa. Pitkillä vuoroilla vapaapäiviä tulee enemmän, mutta vuorot ovat, no, pitkiä 😀 . Lyhyillä (toim huom, siis ihan normaalimittaisilla, kutsumme niitä vain lyhyiksi) työpäiviä on enemmän, mutta toisaalta päiviin jää myös aikaa palautua ja tehdä muutakin.
Nurinkurisesti vaikka työpäiviä on tullut lisää, on iltoja kuitenkin vapautunut. Tänä syksynä olenkin näiden muutosten vuoksi päässyt pitkästä aikaa harrastamaan! Olemme käyneet kaveriporukalla laitepilateksessa PilateSM-studiolla kerran viikossa ja sen lisäksi osallistuin kesäyliopiston Pihasuunnittelun ABC-kurssille.
Toivottavasti pikku hiljaa alkaisi löytyä energiaa myös blogin päivittämiseen. Raksallakin on tapahtunut kaikenlaista sitten viime kertoman. Postauksen tekeminen ei ole yleensä ole mikään vartin tai edes viiden homma, eikä aikaa saati energiaa istua alas ja keskittyä ole tuntunut olevan saatavilla.
Mutta pidetään homma helppona ja laskeutuminen blogiin kevyenä. Ihana kuitenkin olla taas täällä <3
Terkuin
Ps. Jos sustakin on kiva, että blogista löytyy taas luettavaa niin klikkaa sydäntä ❤
