Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui, mutta blogi pysyi hiljaisena. Niinkuin kaikki somekanavatkin.
Syitä on monia. Keksin itselleni pikku käsityöharrastuksen joulun alla, joka veikin yllättäen valtavasti aikaa, sekä koin kriisin blogista ja julkitulemisesta MS-taudin suhteen (ensimmäisenä kuukautena lukukertoja oli yli 3000, se oli paljon paljon enemmän kuin ajattelin koskaan tulevan. Iski ujous). Ristiriitaa aiheutti haaveeni vähentää sosiaalisen median käyttöä, mutta samaan aikaan blogin postauksista olisi hyvä hihkua eteenpäin, jotta joku löytäisi tiensä näitä lukemaan.
Suorittaja minä vaati parempia tekstejä ja studiolaatuisia kuvia. Taistelin sen suhteen, pitäisikö blogin keskittyä pelkästään MS-tautiin, vai voiko täällä olla muutakin. Kuten vaikka mielettömän hyvä Granolaresepti, jota tein joululahjaksi läheisille.
Vaadin itseltäni suosituimpien bloggajien laatua ulkoasun, kuvien ja tekstien suhteen. Mietin olisiko helpompi tehdä videoita youtubeen. Käytin kymmeniä tunteja hakukoneoptimoinnin opiskeluun. Liityin verkkokurssille, jossa opeteltiin hyväksi bloggaajaksi. Katsoin video toisensa perään tutoriaaleja aiheesta Uuden bloggaajan tekemät virheet, Näin saat blogisi menestymään ja mitä nyt sattui löytymään.
Jostain luin, ettei tällaista selittelypostausta saisi tehdä.
Pohdittuani näitä asioista, tulin lopulta siihen tulokseen, että omapa on blogini ja teen sillä mitä haluan. Selittelen jos siltä tuntuu ja kirjoitan vaikka kukkasista jos niin haluan. Strong independent woman ja niin edelleen.
Olen kova suorittamaan ja toisinaan (lue melko usein) luon itselleni järjettömiä ja turhia paineita. Pyristelen tästä eroon ja koitan suhtautua blogiinkin rennommalla otteella tästä eteenpäin. Mitä se tulee tarkoittamaan jää nähtäväksi
Ilolla ja rentoudella vuoteen 2019!
Terkuin
